Category Archives: Yleistietoa

rihlakko

Ohjeita uusille metsästäjille

Hirvenmetsästys starttaa koko Suomessa tänä viikonloppuna. Tämä postaus ei sinänsä käsittele suoraan aseita, mutta metsästyksen harrastajina on hyvä kerrata läpi, mitä uuden tai tulevan metsästäjän tulee tietää tästä harratuksesta ja aseluvista.

Metsästyskortin lunastaa Suomessa vuosittain 300 000 metsästäjää. Väkilukuun suhteututtuna Suomi on täynnä metsästykseen hurahtaneita ihmisiä. Täällä meidän pohjoisessa valtiossamme metsästykseen suhtaudutaan erittäin positiivisesti ja metsästäjät suorittavat vapaaehtoisesti riistalaskentoja ja antavat suurriistavirka-apua viranomaisille esimerkiksi kolaritilanteissa ja suurpetojen karkoittamiseksi tai hävittämiseksi. Metsästys on ollut elinehto Suomessa jo vuosisatojen ajan, vaikka eränkäynti onkin siirtynyt enemmän harrastukseksi kuin selviytymiskeinoksi. Etenkin hirvenmetsästys on erittäin sosiaalista, sillä Suomessa hirvenmetsästäjän on kuuluttava rekisteröityneeseen metsästysporukkaan.

hirvi

Metsästäjäksi ryhtyvän on suoritettava Suomessa metsästäjätutkinto. Tutkintotilaisuuksia pitävät paikalliset riistanhoitoyhdistykset. Koetilanteeseen voi valmistautua joko käymällä metsästäjäkurssin tai opiskelemalla itse Metsästäjän oppaasta. Tutkinnon hyväksytysti suorittaneella on mahdollisuus hankkia itselleen metsästyskortti eli maksaa riistanhoitomaksu.

Teorian lisäksi tuoreen metsästäjän on osattava ampua, sekä käsitellä aseita turvallisesti. Ampumista voi harjoitella ampumaradalla. Moni riistanhoitoyhdistys järjestää opastettua harjoittelua uusille ja vanhoille metsästäjille. Ennen oman ensimmäisen aseen hankkimista on oltava aseen hallussapitolupa poliisilta. Suomessa aseen hallussapitoluvalle on oltava syy, jonka voi tässä tapauksessa todistaa metsästyskortilla. Alaikäiset, 15 vuotta täyttäneet voivat hakea aseelle rinnakkaislupaa. Sitä nuoremmat voivat metsästää vain vanhempiensa valvonnassa.

Lainsäädäntö velvoittaa kaikkia jotka metsästävät hirveä, kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa tai karhua rihlatulla luotiaseella suorittamaan ampumakokeen. Näin varmistetaan, ettei kokematon metsästäjä tuota eläimelle turhaan tuskaa ja hän osaa käsitellä asetta oikein ja turvallisesti. Mikäli et omista maata, on sinun kuuluttava metsästysseuraan. Myös valtion mailla voi metsästää ja niihin lupia myöntää Metsähallitus.

Kivääriä tai rihlatun luotipiipun sisältävää rihlakkoa tai drillinkiä käytetään paikallaan olevan riistan metsästämiseen. Tällainen luotipiippu mahdollistaa jopa 200 metrin päässä ampujasta olevan riistaeläimen ampumisen. Rihlattua luotiasetta käytetään suurriistan metsästykseen. Haulikon patruunoissa käytetään hyvin useasti lyijyhauleja. Niiden koko vaihtelee metsästettävän lajin koosta, mutta koko vaihtelee 2.75 mm ja 4,5 mm välillä. Lyijyhaulien käyttö on kiellettyä vesilintujen metsästyksessä. Teräs- ja rautahauleja ei pidä ampua metsämaastossa, koska ne voivat aiheuttaa tulevaisuudessa vaurioita sahateollisuudessa. Metsähallituksen alueilla ne ovatkin usein kiellettyjä.

aseistakieltaytyjat

Aseistakieltäytyminen – erilainen näkökulma

Tällä kertaa ajattelimmekin hieman pohtia toisenlaista näkökulmaa aseisiin. Aseistakieltäytyminen eli totaalikieltäytyminen tarkoittaa asevelvollisuudesta kieltäytymistä ja moni valitseekin sen armeijan sijaan juuri siksi, etteivät he halua olla tekemisissä aseiden kanssa lainkaan. Suomessahan ei tarvitse olla tekemisissä aseiden kanssa, jos niin haluaa, muuten kuin armeijassa. Siinä mielessä on siis ymmärrettävää, että jos haluaa välttää pakollisen armeijan, on pakko valitaa aseistakieltäytyminen.

Aseista kieltäytyminen Suomessa

Suomessa aseistakieltäytyminen on ollut vaihtoehtona jo vuosien ajan. Jos ei halua koskea aseisiin, voi perinteisen armeijan sijaan suorittaa joko aseettoman varusmiespalveluksen, siviilipalveluksen, totaalikieltäytymisen tai lainvastaisesti myös kieltäytyä kutsunnoista. Aseeton varusmiespalvelus tarkoittaa sitä, että alokkaat voidaan kouluttaa esimerkiksi lääkintämiehiksi tai kuljetustehtäviin eikä heidän tarvitse koskea aseisiin palveluksen aikana. Vaikka halu kieltäytyä aseista onkin suosittu syy valita aseistakieltäytyminen, voi syynä olla myös uskonnollinen vakaumus tai eettiset periaatteet.

Onko aseistakieltäytyminen oikein?

Vaikka me olemmekin vankasti aseiden puolella, yritämme kuitenkin ymmärtää toisiakin näkökulmia ja siksipä ryhdyimmekin miettimään aseistakieltäytymisen eri puolia sekä ihmisen oikeutta kieltäytyä aseista. Toki tulee myös miettiä koko nykyisen asevelvollisuussysteemin tarpeellisuutta, mutta se onkin jo erillinen asia sinänsä. Mielestämme kenenkään ei kuitenkaan tarvitsisi tarttua aseisiin muuten kuin pakon edessä, eli esimerkiksi sodan syttyessä. Siinä mielessä aseista kieltäytyminen onkin aivan ymmärrettävä asia, emmekä me tuomitse sitä millään lailla.

aseetjanaiset

Aseet naiselliseen makuun

Aikaisempia kirjoituksia lukiessa tulikin mieleen, että naispuoliset aseiden ystävät eivät olekaan saaneet paljon huomiota sivustollamme. On kuitenkin hyvä muistaa, että naiset ovat aivan samalla tavalla kiinnostuneita aseista kuin miehetkin! Erityisesti Yhdysvalloissa tämä kyllä tiedetään, sillä siellä päin aseita ja ampumista harrastavat naiset kokoontuvat yhteen erilaisten tapahtumien merkeissä. Saakin nähdä, milloin tämä tapa rantautuu Suomeen asti!

Mitä aseisiin tulee, yleisimmät harrastukset ovat nimenomaan aseiden keräily ja ampuminen. Lisääntyvässä määrin myös suomalaiset naiset ovat kiinnostuneita aseiden keräilystä, tosin ampuminen on suositumpi harrastus kuten miehilläkin. Ampumista harrastetaan tietysti isommilla aseilla, kuten kivääreillä etenkin metsästäessä, mutta Range365-sivusto  on koonnut kattavan listan pienemmistä aseista, jotka sopivat etenkin naisille. Koska ampuminen ei ole aivan mitään kevyttä puuhaa, ovatkin käsiaseet usein parempi vaihtoehto pienikokoisille harrastajille. Kun mietitään nimenomaan naisille sopivia useita, lentää etenkin miesten suusta hauskoja vitsejä pinkeistä aseista tai timantein koristelluista vesipyssyistä. Tämä ei kuitenkaan ole totta, vaan naiset pitävät aivan samanlaisista aseista kuten miehetkin!

 

 

ydinaseet

Strategiset ja taktiset ydinaseet

Ydinaseita on monia erilaisia ja niin on myös niiden käyttötarkoituksiakin. Vaikka jo sana ydinase kuulostaa suuren tuhon aiheuttajalta, ei asia välttämättä aina ole näin. Karkeasti ydinaseet voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, eli strategiset yhdinaseet sekä taktiset ydinaseet ja molempia käytetään sodissa, tosin eri tavoin. Tällä kertaa tutkitaankin hieman näiden kahden eri ydinasetyypin eroja. Suomessa ei ole käyty ydinsotaa moniin vuosiin, mutta kun otetaan huomioon nykyinen epävakaa tilanne maailmalla, on hyvä tietää myös näistä sodankäyntikeinoista.

Strategiset ydinaseet

Tämän ydinaseen nimi juontuu siitä, että niiden avulla pyritään tuhoamaan lähinnä sotavihollisen strategisia kohteita sodankäyntiin liittyen. Näitä voivat olla esimerkiksi erilaiset tukikohdat ja komentokeskukset, omat ydinaseet tai suuret kaupungitkin. Strategisilla ydinaseilla saadaan paljon enemmän tuhoa aikaan kuin taktisilla ydinaseilla ja niiden kantama sekä  räjähdysvoima ovat merkittävästi suurempia.

Strategisia aseita ei ole juuri käytetty viime vuosikymmeninä. Niiden tarkoitus onkin tätä nykyä toimia lähinnä peloitteena, sillä vastustaja ei uskalla käyttää omia ydinaseitaan kun tiedossa on vastapuolen mahdollisuus aiheuttaa liian suurta tuhoa itselle.

Taktiset ydinaseet

Toisin kuin strategiset ydinaseet, taktisilla ydinaseilla käydään sotaa eli niitä käytetään nimenomaan taistelukentällä sodan aikana. Koska taktisten ydinaseiden teho on huomattavasti pienempi, niillä pelkästään ei voi käydä täyttä ydinsotaa, tosin niiden käyttö voi mahdollisesti eskaloitua suureksikin ydinsodaksi. Tähän ydinaselajiin eivät kuulu pelkästään ydinpommit ja -ohjukset, sillä mukaan lasketaan myös esimerkiksi maamiinat ja torpedot. Taktisilla ydinaseilla pyritään tuhoamaan lähinnä suuria maavoimia, maanalaisia bunkkereita tai vahvasti puolustettuja sota-alueita, missä tavalliset aseet eivät välttämättä tehoaisi. 

Ydinaseita ei ainakaan Euroopassa ole käytetty viime aikoina (koputtakaamme puuta), viimeksi ydinaseet olivat mediassa 2000-luvun alussa, kun Pohjois-Korea ilmoitti ydinaseistaan sekä mahdollisista kokeista, mikä aiheuttikin närää esimerkiksi YK:ssa.

kivaari

Kivääriaseet

Kivääri on varmasti yksi tunnetuimmista asetyypeistä meillä Suomessakin. Kivääri on jo melkeinpä antiikkinen ase, sillä sen juuret juontavat  jo n. 1500-luvulle, kun musketit tulivat käyttöön. Tänään perehdymme hieman kiväärin eri käyttötarkoituksiin sekä rakenteeseen aivan yleisestikin.

 

Kiväärin rakenne

Kiväärin piippu on pidempi perinteiseen asemalliin verrattuna. Tukki on valmistettu puusta ja yleisesti ottaen se on piippuosaa lyhyempi. Suusta ladattavien kiväärimallien käyttö on vähentynyt ja tätä nykyä näkee enmmän kaasumäntälukkoja tai puoliautomaatti-kivääreitä sekä erityisesti pulttilukkoa.

Kiväärin käyttö

Sota-aseena kivääriä on käytetty melkeinpä sen keksimisestä lähtien. Suomen sodissa on sodittu nimenomaan Mosin Nagant -merkkisillä kivääreillä. Jos olet joskus kuullut sanat “Lottakivääri”, “Pystykorva” tai “Ukko-Pekka”, ovat ne nimenomaan tämän belgialais-venäläisen valmistajan tuotoksia. Ukko-Pekkaa käytettiin Suomen armeijassa aina 1970-luvulla, kunnes sen tilalle tuli rynnäkkökivääri.

Suomessa kivääriä käytetään erittäin paljon nimenomaan metsästyksessä ja sillä ammutaan kaikentyyppisiä riistaeläimiä. Metsästyskivääreitä on kahdenlaisia. Pienemmän kaliiperin kivääreillä ammutaan lähinnä pienikokoisia lintuja, mutta suurikaliiperiset kiväärit sopivat paremmin suurien eläinten, kuten hirvien, metsästykseen.

Ilmakivääriä taas käytetään lähinnä harrastusmielessä tapahtuvassa ammunnassa, kuten myös pienoiskivääriä.

ase

Aselupa meillä ja muualla

Aselupa on aihe, joka on herättänyt kysymyksiä ja mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan etenkin nykyaikana, kun ympäri maailmaa tapahtuvat tragediat laittavat ihmiset pohtimaan omaa turvallisuuttaan.

Suomen aselupakäytäntö

Suomessa aseen hallussapitoon tarvitaan yhä erillinen lupa ja hakijan tulee täyttää tietyt kriteerit. Ensinnäkin aseen haltijan tulee olla vähintään 18-vuotias ja hänen tulee olla sekä fyysisesti että henkisesti kykenevä pitämään hallussaan ampuma-asetta. Tämä tarkoittaa sitä, että mielenterveyden ongelmat, päihdeongelmat tai rikollistausta saattavat estää hakijaa hankkimasta asetta.

Hakemuksen käsittely kestää noin kaksi viikkoa ja prosessiin kuuluu myös esimerkiksi soveltuvuustesti. Kun hakemus hyväksytään, hakija saa luvan hankki aseen ja tämä lupa on voimassa kuusi kuukautta. Aseen hankittuaan hänen tulee esittää se poliisille, joka tarkistaa, että ase on vallitsevien ehtojen mukainen. Yleisellä paikalla asetta ei saa kantaa missään päin Suomea, vaan ne saavat olla mukana vain alueilla, joihin yleisö ei pääse. Aseen haltija ei voi säilyttää asetta miten tahansa asunnossaankaan. vaan se tulee pitää lukitussa tilassa, josta sitä ei pystytä anastamaan.

Aseenkanto-oikeus

Aseenkannolla tarkoitetaan aseen kantamista julkisilla paikoilla. Suomessa tätä säädöstä ei ole erikseen, vaan se sisältyy aselupaan ja noudattaa aseluvan ehtoja. Yhdysvalloissa taas asia on toinen, sillä siellä osavaltiosta riippuen asetta voidaan kantaa huoletta vaikkapa kadulla. Viime vuosien tapahtumien jälkeen tästäkin asiasta on kiistelty Jenkeissä, mutta muutoksia ei ole näkynyt ja kaikki kansalaiset ovat oikeutettuja omistamaan ja kantamaan aseita.